1. Ihana jälleennäkeminen 2. Kuujuhla

1. No niin, pankkikorttini on taas turvassa lompakossani.

Wallace soitti puolestani pankkiin ja kysyi saisinko korttini takaisin ilman passia. Aluksi virkailija oli hiukan hankala, kunnes sanoin etten ollut tarvinnut passia edes silloin kun hain korttia Suomessa. Silloin kummasti ääni muuttui, yhtäkkiä ajokortti oli ainoastaan tarpeen ja passin kopio sekä kortin numero (tietenkin). Menin pankkiin ja yritin selittää asiaa yhdelle tädille, joka sitten muisti minut sunnuntailta ja hän ohjasi minut taas luukulle 4, jonka luona odotin sitä hoitavan sedän paluuta lounaalta.

Aikamoisen paperityön jälkeen sain korttini takaisin. Sinänsä mikään ei ollut hirveän hankalaa, byrokratia on vaan saanut täysin villiintyneet mittasuhteet. Ja kun siihen päälle kenelläkään virkailijalla ei ole oikeastaan kiire mihinkään, niin yksinkertaisimmatkin asiat vievät vähintään sen 20 minuuttia.

Toivottavasti korttini on nyt seikkaillut tarpeekseen. Uusi pin-koodi on tilattu, toivottavasti sen jälkeen automaatitkin muuttuvat ystävällisemmiksi.

2. Lupasin selvittää Kuujuhlan (eli 中秋节) taustaa ja siihen liittyviä juttuja.

Kuten sanottu, Kuujuhlan aikana ihmiset syövät ns. kuukakkuja (月饼). Kuukakkuja on ollut olemassa jo ennen Tang-dynastiaa, mutta ei silloin syöty vaan annettiin Kuussa asuvalle tytölle
nimeltä Chang E (kuvassa). Häneen liittyy tarina, joka on kuitenkin ehkä liian pitkä tässä kerrottavaksi. (Tämän voi päätellä siitä, että tarinassa esiintyy mm. yhdeksän aurinkoa, kuolemattomuuden eliksiiri ja Kuussa asuva jänis... Kaiken lisäksi tarinasta on olemassa useampia versioita.)

Yuan-dynastian aikana ihmiset alkoivat syödä kuukakkuja itse, kun eräs mongolihallituksen vastustaja organisoi kapinan piilottamalla kuukakujen sisään lappuja, joissa luki milloin kapina alkaisi.

Nykyään kakkuja annetaan usein lahjaksi, niitä saa todella kauniisti pakattuina. Toisaalta vain melko harvat oikeasti pitävät niistä... Työpaikoilla on melko tavanomaista, että työntekijät antavat niitä pomoille, varsinkin jos on olemassa jonkilainen mahdollisuus saada palkankorotus tai ylennys. Hienoimpien kuukakkujen antajalla on parhaimmat mahdollisuudet. En kyllä tiedä mitä pomot tekevät nurkkiin kinostuvilla kakkukasoilla, ehkä antavat niitä taas eteenpäin.

Perinteisesti Kuujuhlan aikana ihmiset ihailevat täysikuuta ja ajattelevat kaukana olevia perheenjäseniä. Juhla on muutenkin perhekeskeinen, täysikuu ja pyöreät kuukakut muistuttavat pyöreästä pöydästä, jonka ympärille koko perhe on kokoontunut. Ja jos joku on pitkän matkan päässä, voi silloin kertoa kuulle kaiken minkä haluaisi tuon kaivatun kuulevan, sillä kuu paistaa kaikille ja pystyy välittämään terveiset matkojen päähän.

Itse vietin juhlaa lähtemällä meidän luokalla olevien muutaman ihmisen kanssa Weiming-järven rannalle (mihinkäs muuallekaan...), sillä olimme kuulleet, että siellä tapahtuu jotain. Kampuksella oli tosiaan aika erikoinen tunnelma, todella paljon ihmisiä liikkeellä ja istuskelemassa suurissa ryhmissä. Järven rannalla ei kuitenkaan ollut vielä mitään erikoista ohjelmaa, ainoastaan yksi mies soitti ihanasti huilua. Klassinen Kiina-hetki. Päätimme lähteä syömään, koska monet meistä olivat nälkäkuoleman partaalla. Ravintolassa meille annettiin ilmaiseksi pienet maistiaiset kuukakkua. Ei kyllä oikeastaan harmita etten pysty syömään niitä, ovat kuulemma aika omalaatuisen makuisia. (Kuvassa kahdella eri täytteellä varustettuja kuukakun palasia)

Illallisen jälkeen lähdimme takaisin järvelle, ja tällä kertaa näimme joukon kiinalaisia, joilla oli kauniita lyhtyjä. Olimme kuulleet kyllä veteen laitettavista lyhdyistä, mutta nämä olivatkin ihan sellaisia kannettavia. Ihailimme niitä ahkerasti ja kyselimme mistä niitä voi ostaa. Kävi ilmi, että lyhtyjen omistajat olivatkin malesiankiinalaisia ja he olivat tuoneet lyhdyt mukanaan Malesiasta. Kuten arvata saattaa (ja meidän pienenä taka-ajatuksena olikin), kehuttuamme lyhtyjä tarpeeksi meille annettiin sellaiset kannettavaksi. Ainoana ehtona oli, että osallistuisimme lyhtykulkueeseen. Kaiken lisäksi meidät kutsuttiin syömään taas lisää kuukakkuja sekä aivan ihania kaneliomenoita. Saimme myös muutaman kymmentä uutta ystävää. Eli kannattaa tunkea toisten juhliin mukaan :)

Eli oli ihan mukava Kuujuhla. Annoin muuten Wallacen serkulta saamani kuukakut eteenpäin meidän talon mukaville vahtitädeille ja -sedille. Ajattelin ilahduttaa heitä, ja samalla pääsin eroon kakuista, joita en kuitenkaan voisi syödä...

Nyt olisi aika lukea huomiseen pieneen kokeeseen, kirjoitan seuraavaksi luultavasti loman tapahtumista. Toivottavasti saan jotenkin käsiini juna/bussiliput Jinzhouhun... koko Kiina on menossa johinkin, kaikki liput tuntuvat olevan loppuunmyytyjä. Olisi kyllä tosi harmi, jos en pääsisi lähtemään, sillä nyt on tosiaan varmistunut, että olemme menossa niihin häihin Shenyangin lähelle. Saa nähdä miten käy, pitäkää peukut pystyssä :) Ja voikaa hyvin!