Pitikö minun kertoa teille jotain?

Ei sitten tullutkaan kirjoitettua matkan aikana mitään. Kilpailun aikana ei ollut aikaa ja sen loputtua en jaksanut alkaa vatvomaan tapahtumia. Mutta nyt ajattelin kirjoittaa tällaisen lyhyen kuvauksen siitä, mitä noiden puolentoista kuukauden aikana tapahtui.

Itse kisaan ei mennyt kuin vajaa kaksi viikkoa. Ihmiset olivat mahtavia ja pidämme yhteyttä Facebookin kautta. Ja luultavasti saatamme nähdä ensi vuonna Kiinassa, koska saimme stipendit lukukaudeksi. Mutta muuten en oikein jaksanut innostua koko kisasta ja odotin vain sen loppua.

Ensin siis vietimme muutaman päivän Pekingissä, kilpailun osalta ohjelmaan kuului nähtävyyksiä ja kuvauksia. Ja itse tietysti tapasin ystäviä ja kävin muutamalla keikalla. Mutta sitten kisa lähtikin oikeasti käyntiin ja hullunmylly alkoi pyöriä. Lensimme Changshaan, josta seuraavana päivänä menimme bussilla Fenghuangiin. Olimme muutaman päivän perheissä ja sitten palasimme takaisin Changshaan. Meidän "perhe" oli ihan mukava, mutta ei me mitään suurempia yhteyksiä luotu.

Changshassa sitten alkoi valmistautuminen itse kisaan ja puheisiin. Avajaisseremonia oli suora lähetys, joka oli sinänsä aika jännää. Ja sitten oli kirjallinen koe ja kulttuuriesitykset. Ja ne minun synttärit :) Sain kakun ja illalla lähdimme vähän juhlimaan. Onneksi meidän ryhmän puheet olivat vasta sunnuntaina...

Ja eipä siitä sen enempää, kisan jälkeen maanantaina kävin ostamassa liput Guiliniin ja pidimme viimeiset karkelot ja tiistaina sitten lähdin junalla Guiliniin. Oli mielenkiintoista istua 12 tuntia kovalla istumapaikalla. No, siinä oli ihan hauskaa seuraa. Juttelimme vierustoverin kanssa kaikenlaisista kiinalaisista talent-kilpailuista, suomalaisten suhtautumisesta homoihin, koulutusjärjestelmästä ja vaikka mistä.

Guilin oli aivan mieletön. Kaksi ja puoli viikkoa meni aika nopeasti ja rennosti. Kävimme myös Yangshuossa. Ehkä parasta oli vain viettää aikaa ystävien kanssa, joita ei ollut puoleen vuoteen nähnyt. Mutta olihan ne maisematkin ihan mukavat. Sitten lensin Shanghaihin, jossa olin puolitoista viikkoa. Oli ihan mahtavaa, mutta olen yhä edelleen sitä mieltä, että Peking on se minun kaupunkini. Siellä vietin viimeisen viikon ennen paluuta kotiin.

Nyt olen koittanut keskittyä gradun kirjoittamiseen, mutta se on ollut hieman hankalaa. Ikävä Kiinaan kalvaa koko ajan, vaikka koitan muistuttaa itseäni siitä, että pääsen sinne ensi vuonna. Aika vaan ei tunnu kuluvan millään. Ehkä jos sitä oikeasti saisi tehtyä jotain, niin ei tuntuisi niin tuskalliselta. Eli jospa nyt tämä riittäisi tällä kertaa :)