Strictly business (and pleasure)

Starbucksit ovat kaikki samanlaisia. Tällä kertaa istun Shanghain Hongqiaon lentokentän yhdessä sellaisessa. Takana on viikko tiivistä ohjelmaa, luentoja, lentoja ja bussimatkoja.

Päälimmäisenä tunteena on väsymys. Sen alla helpotusta, haikeutta ja hermostuneisuutta. Mutta myös uteliasta innostuneisuutta. Kohta uusi elämä alkaa kunnolla. Mutta ehkä ensin kerron hiukan matkan tapahtumista. En ala selittämään kaikkia yksityiskohtia, koska siihen menisi liian kauan aikaa, eikä varmaan ketään jaksa kiinnostaa lukea ihan kaikista tapahtumista.

Saavuimme sunnuntaina Hong Kongiin, jossa vietimme yhden yön. Illalla katselimme maisemia, söimme korealaista ruokaa ja kävimme Ned Kelly's Last Standissä kuuntelemassa "jazzia". Maanantaina oli seminaari, jonka jälkeen ajoimme Shenzhenin kautta Guangzhouhun. Siellä olimme muutaman päivän. Ehdimme hieman tutustua kaupunkiin, mutta hyvin pintapuoliseksi se jäi. En oikein pitänyt Guangzhousta, se vaikutti jotenkin oudolta. Ehkä siksi, koska olimme koko ajan ryhmän mukana ja "oikea" elämä kaupungissa jäi hieman vieraaksi.

Torstai-aamulla lensimme Shanghaihin ja tiukka bisnes-luentojen sarja jatkui. Ehdimme kuitenkin iltaisin nähdä hieman minulle jo tuttuja ja myös tuntemattomia paikkoja. Kävimme esimerkiksi Peace Hotellin lounge baarissa kuuntelemassa jazzia. Ja sitten kellarissa kuuntelemassa rokkia (ei kuitenkaan ryhmän kanssa, muut menivät shoppailemaan tai tekemään jotain omiaan).

Ja siinä se sitten olikin. Olen kyllä onnellinen siitä, että pääsin matkalle, mutta en tiedä, oliko siitä loppujen lopuksi mitään suurta hyötyä. Muutama mahdollinen kontakti tuli luotua, ja jotain uutta ehkä opin. Tämän jälkeen on mukava mennä Pekingiin hetkeksi. Sitten Dongguan odottaa.