Muutto, muurireissu ja uusi mussukka

Asunnon vuokraaminen Kiinassa on joskus aika hupaisaa. En nyt tässä viitsi alkaa selittämään kaikkia juttuja, mitä tapahtui, todetaanpa vaan että kylläpäs siinä meni aikaa ja hermoja... Mutta parisen viikkoa sitten vanhan asumuksen ovelle peruutti muuttoauto ja sieltä ulos hyppäsi neljä rotevahkoa kantajaa. Muutamassa tunnissa kamat olivat uudella asunnolla ja saimme alkaa purkamaan paketteja. Eva odotti muutaman päivän ennen kuin tuotiin se ihmettelemään uutta paikkaa.

Nyt olemme jopa saaneet uuden asunnon ihan oikeasti asuttavaan kuntoon. Siihen meni muutama viikko, sillä entinen asukas ei ollut tehnyt oikeastaan minkäänlaista lähtösiivousta. Itseasiassa vaikutti siltä, ettei asunnossa oltu siivottu moneen vuoteen. Jääkaapin tausta, liesituuletin ja kaappien alustat olivat niin hirveässä kunnossa, että päätin käyttää kumihanskojen lisäksi hengityssuojainta. Yhdestä kaapista löytyi muuten ikivanhat kumihanskat, jotka olivat jumahtaneet kaapin pohjaan kiinni ja sain hakata ne irti puukolla...  Keittiön siivousta vaikeutti vielä se, että entinen asukas oli päättänyt ottaa boilerin mukaansa. Tähän asti olemme siis olleet ilman kuumaa vettä keittiössä, onneksi sentään kylpyhuoneessa on boileri, ettei tarvitse leikkiä avantouintia suihkussa.

Mutta kuten sanottu, pikkuhiljaa asunnosta on muodostunut koti. Meillä on jopa ihan oikea sänkykin nyt, parannuksena pelkällä patjalla nukkumiseen. Ja tänään asennetaan se keittiön vedenlämmitin.

Edellisenä lauantaina kävin muurireissulla harjoittelijoiden kanssa. Olin ollut hieman epäileväinen siitä, millainen reissusta tulisi 16 hengen porukan kanssa, mutta kaikki meni yllättävän sujuvasti. Muutamat olivat olleet edellisenä iltana juhlimassa, mutta ainoastaan yksi jätti tulematta ja jäi nukkumaan. Me muut sitten ahdoimme itsemme kahteen minibussiin ja lähdimme kohti Mutianyutä. Matkalla meidän bussimme tarvitsi pientä työntöapua vessatauon jälkeen, mutta muuten reissu meni hyvin. Hieman vain korvaan särähti yhden ruotsalaisen oppilaan jatkuva marmatus siitä, miten ankeaa ja saasteista ja "takapajuista" Pekingin ulkopuoleinen maaseutu on. Hän on lähdössä Shenzheniin töihin, ja ihmettelen kyllä, miten kauan tuollainen ihminen meinaa pärjätä täällä. Kiinassa on ihan oikeasti huonoja asioita ja paljon parannettavaa, mutta jos on pakko puhua koko ajan alentuvasti ja halveksuen, ei mielestäni tarvitse olla täällä.

En ole aikaisemmin käynyt Mutianyullä, ja pitää kyllä sanoa, etten enää Badalingiin mene. Mutianyu on paljon rauhallisempi ja itseasiassa hauskempi. Menimme ylös muurille sellaisella hiihtohissillä, joka oli kyllä hiukan pelottava, kun se huojui ja heilui. Ja alas tulimme sellaista kelkkarataa pitkin. Kiipeilyn ja kelkkailun jälkeen söimme aika hurjan ison lounaan ja sitten palasimme kaupunkiin. Eräs harjoittelija lähetti illalla vielä kiitosviestin, eli onnistunut reissu kyllä.

Viime torstaina olin luvannut mennä katsomaan vanhojen ystävien keikkaa. Heidän bändinsä Fanzui Xiangfa oli kiertueella ympäri Kiinaa, ja he soittivat kolme kertaa Pekingissä. Olisin halunnut mennä katsomaan kaikki keikat, sillä en ole yli kahteen vuoteen nähnyt heitä. Mutta yllättäen eräs pieni karvakasa päätti tassutella elämäämme. Kaitsun ystävä oli laittanut viestin pikkuisesta valkoisesta kisulista joka oli vailla kotia. Kävimme katsomassa kyseistä otusta ja sehän sitten lähti heti mukaan. Ja siihenhän se kaikille keikoille meneminen sitten jäi. Lauantaina onneksi tytöt olivat jo sen verran toisiinsa tottuneet, että lähdimme käymään Fanzui Xiangfan viimeisellä ja "salaisella" keikalla. Oli todella mukava nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa ja tuntui melkein siltä, että olisin palannut Beidan aikoihin.

Tällaista tänne tällä kertaa, elämä on ihanaa ja täynnä kissankarvoja :)