Tulevaisuus?

Olen viime aikoina ajatellut aika paljon sitä, mitä haluaisin tehdä. Tämänhetkinen tilanne ei ole mitenkään ihanteellinen, enkä ole oikeastaan kovinkaan tyytyväinen työpaikkaani. Siinä on omat mukavat puolensa, mutta ne ovat liian suuressa epätasapainossa huonojen puolien kanssa.

Nyt siis olen pohtinut seuraavia vaihtoehtoja: uuden työpaikan etsiminen, jatko-opinnot tai toinen tutkinto ja oman firman tai bisneksen perustaminen.

Jokaiseen vaihtoehtoon liittyy suuria kysymyksiä ja haasteita.

Uusi työpaikka: Työn löytäminen on hankalaa missä tahansa tällä hetkellä. Omalla kohdallani asioita vaikeuttaa se, etten tiedä tarkalleen minkälaista työtä haluaisin tehdä.  Viime aikoina on myös alkanut ottaa enenevässä määrin päähän se, ettei "oman alan" töitä ole tarjolla. Olen koittanut etsiä kaikenlaista, mutta tilanne on aika vaikea. Taas kerran olen havainnut sen ongelman, että pelkällä kiinankielen taidoilla ei pitkälle pääse. Ja että uraa olisi pitänyt alkaa rakentamaan noin viisi vuotta sitten, kun vielä olin yliopistolla. Ja sen jälkeen olisi pitänyt tehdä kaikenlaisia muita uran kannalta hyödyllisiä valintoja. Esimerkiksi harrastaa sitä inhoamaani "verkostoitumista".

Jatko-opinnot tai toinen tutkinto: Luonnollisestikin haluan jatkaa Kiinan tutkimusta. En ole löytänyt kiinnostusta mitään muuta alaa kohtaan, joten toisen tutkinnon tekeminen on oikeastaan pois laskuista. Mietin kyllä taidehistoriaa, mutta se luultavasti veisi hyötyynsä nähden liian paljon aikaa. Jos olisin ollut järkevä silloin opintojen alussa, olisin lukenut sivuaineena vaikka valtio-oppia tai taloutta tms. Mutta koska en ollut, niin nyt on myöhäistä itkeä.

Oma firma: Neuvokas ihminen pelastaa itsensä itse suosta. Eli koska työpaikat ovat kaikenlaisten kivien alla louhosten kätköissä, niin sellaisen voisi itse kehittää. Mutta se vaatisi rahaa. Ja idean, jolla voisi tienata rahaa. Olemme miettineet, että alkaisimme tekemään jotain pienimuotoista bisnestä, esimerkiksi joidenkin tavaroiden maahantuontia tai jotain vastaavaa. Minulla kun ei kuitenkaan ole taipumusta tuohon kaupantekoon, niin tämä idea saattaa jäädä Kaitsun kehiteltäväksi. Tatuointien tekeminen ei ole Kiinassa kaikkein tuottoisin liikeidea, varsinkaan jos ei ole kunnollista liikettä.

Suurin ongelma on siis raha. Tällä hetkellä pärjäämme ihan mukavasti, mutta säästöön ei kauheasti mitään jää.

Olisi niin mukava olla vielä opiskelija, ilman mitään suuria murheita. Kun mies muutama päivä sitten sanoi, että lähdetäänpäs moottoripyörällä Xinjiangiin, sieltä Tiibetin kautta Sichuaniin ja Guandongiin ja Shanghain kautta takaisin Pekingiin, niin halusin heti pakata rinkan ja hypätä pyörän selkään. Mutta sepäs ei niin helposti käykkään enää. Nyt on opintolainat maksettavana, kissat ja akvaario kaipaavat huolehtimista ja töistä ei ihan millä sekunnilla tahansa voi ottaa lopareita. Tai no, tuo viimeinen kohta kyllä kävisi oikeastaan ihan helposti. Mutta kun ne muut...

Suomeen en haluaisi lähteä takaisin. En ainakaan nyt vielä. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa. Toisaalta Suomessa voisimme helpommin saada tatuointiliikkeen tuottamaan, mutta en itse välttämättä löytäisi töitä niin helposti. Mutta ehkä voisin tehdä sen väikkärin Suomessa muutaman vuoden päästä, kunhan olen keksinyt sille aiheen tässä välissä ja muutenkin valmistautunut henkisesti. Ja saanut ensimmäisen kirjan kirjoitettua... Väikkärin jälkeen voisimme sitten taas palata Pekingiin.


Mutta nämä ovat tämän hetken pohdinnat ja suunnitelmat. Mistä sitä tietää, mitä huomenna tapahtuu!