Pohdiskeluja

Oikein hyvää alkanutta vuotta vielä kerran. Uusi vuosi vaihtui melko huomaamattomasti täällä, en nähnyt yhtäkään rakettia ja vain harvat ihmiset tuntuivat juhlivan. Tietysti tämä saattaa johtua siitä, että olin melko hämäräperäisessä ja syrjäisessä irkkubaarissa kuuntelemassa kiinalaista livebändiä, joka soitti covereita suhteellisen vanhoista länkkäri* biiseistä. Vuosi vaihtui taksissa matkalla takaisin kotiin. Tervetuloa, 2008.

*Länkkäri tässä yhteydessä tarkoittaa ’länsimaalaista’, ei siis lehmiä paimentavaa, intiaaneja jahtaavaa pohjois-amerikkalaista tai sellaista leikkivää lasta.

Ajattelin aloittaa tämän vuoden oman navan kaivelemisen sijasta keskittymällä kuluneiden noin viiden kuukauden aikana tekemiini huomioihin elämästä(ni) Kiinassa. Joku teräväkatseisempi saattaa tässä vaiheessa kiljaista, että sehän on ihan samalla tavalla oman navan kaivelemista, mutta en kuule tänne asti, anteeksi vain. Seuraavat ajatukset on koottu siinä järjestyksessä, kuin ne sattuivat päähäni pulpahtamaan, eli ei siis kannata etsiä mitään suurta logiikkaa tai yhteyksiä niiden välillä - sitä ei ole!

Eli, Kiinalogi ylpeänä esittää: Kiinan kauniit ja kamalat!

*Varoitus, tämä kirjoitus on aika pitkä ja sisältää jonkin verran valitusta ja paljon kiinalaisia merkkejä!*

1. Uudet parhaat ystäväni kahvilassa

Olen viime viikkoina viettänyt melko lailla aikaa kampuksella olevassa kahvilassa (nimeltään Paradiso) lähinnä sen ihan oikean kahvin ja mukavien nojatuolien houkuttelemana. Opiskelulle hyvänä puolena on se, etten jaksa raahata läppäriä sinne mukaan, joten joudun pakostakin keskittymään pänttäämiseen. Mukavan lisänsä paikan tunnelmaan tuovat huvittavat kiinalaiset miehet/pojat, jotka keräävät ensin kymmenen minuuttia rohkeutta ja tulevat sitten kysymään vaihtelevan tasoisella englannilla josko voisimme ”jutella hetken”. Yleensä tämä ehdotus johtaa siihen, että he tarjoutuvat opettamaan minulle kiinaa, jos vain suostun puhumaan heidän kanssaan englantia.

Tämä on hyvin yleinen kokemus vaihtareitten ja muiden ”ulkkareiden” keskuudessa, ja monet ovat totaalisen kyllästyneitä siihen. En ole törmännyt näihin ehdottelijoihin kuin muutaman kerran aikaisemmin, ja olin jo alkanut epäillä tarinoita liioitelluiksi. Nyt olen kuitenkin alkanut ymmärtää miksi jotkut kutsuvat näitä mankujia ”kieliraiskaajiksi”. No, ei se nyt niin kamalaa ole, mutta välillä on todella turhauttavaa yrittää opiskella kiinaa, kun toiset änkeävät aivoihisi englannillaan. Olen kyllä yrittänyt sitten myös pakottaa itseni puhumaan kiinaa näiden avuliaiden aapiskukkojen kanssa, mutta yleensä muutaman minuutin jälkeen lipsahdan taas englantiin. On se vaan piru vie vieläkin niiiiin paljon helpompaa.

2. Aika

Kiinassa aika tuntuu olevan jollain tavalla erilaista kuin Suomessa. Enkä nyt puhu aikaerosta tai siirtymisestä kesä- ja talviajan välillä, vaan koko ajan käsityksestä ja siitä miten aikaa seurataan. Osaltaan tämä tietysti johtuu siitä, että Kiinassa vuosi ei jakaudu kristillisten pyhien mukaan, vaan suuret juhlat noudattavat kuukalenteria (kiinaksi 农历 nónglì). Tämä tuntuu joskus olevan suuren sekaannuksen syy, sillä kiinalaiset eivät aina itsekään tiedä minkä kalenterin päivistä puhuvat. Oli hyvin outoa istua tunnilla jouluaattona ja joulupäivänä. Ihme kyllä, Uudenvuodenpäivä on täälläkin suurimmalle kansanosalle vapaapäivä.

Mutta muutenkin ihan jokapäiväisessä elämässä tuntuu olevan erilainen rytmi kuin Suomessa. (Tai ainakin, jos ei ole ollut koskaan kolmivuorotyössä...) Kiinassa ei nimittäin tunnuta oikeasti ymmärrettävän käsitettä ”viikonloppu”. Kaupat ovat joka päivä auki, meidän oma markettimme ainakin on sunnuntaisin auki yhteentoista asti, kuten kaikkina muinakin päivinä. Ja kiinalaiset opiskelijat vaikuttavat olevan tunneilla aivan koko ajan! En ymmärrä milloin he nukkuvat, jotkut lähettelevät iltamyöhällä tekstareita ja ovat vielä menossa tapaamaan ystäviään. Ehkä he nukkuvat tunneilla... Ahaa, tämä selittää ilmiön, jota ihmettelin aikoinaan ensimmäisillä kiinantunneilla Helsingissä. Eräitä ensimmäisiä opiskeluun liittyviä ja kuulemma tunneilla käytettäviä lauseita, joita opimme oli ”休息一下” eli ”nyt levätään hetki”. Tämä oli täysi mysteeri kunnes ensimmäisellä kiinantunnilla täällä kello soi kesken kaiken ja pidimme 10 minuutin tauon. Nyt ymmärrän!

3. Halvat tavarat

Kaikkihan tietävät, että Kiinassa on halpaa. Ja että tavaran laatu on yleensä huonoa. On tosiaan mukavaa ostaa vaatteita muutamalla hassulla eurolla. Mutta kun vaatteet alkavat muutaman kerran käytön jälkeen näyttämään viime vuosituhannella ostetuilta, ei se paljoa lohduta. Tai kun ostaa DVD:n 70 sentillä Suomen valuuttaa, kiikuttaa sen kotiin, yrittää katsoa sitä eikä se toimi, käy vaihtamassa sen, eikä toinenkaan levy toimi ja joutuu menemään taas takaisin marketin väliaikaiselle DVD ”kojulle” ja vasta sitten saa leffan, jonka pystyy katsomaan... Niin silloin toivoisi voivansa maksaa hiukan enemmän, jotta saisi mitä on halunnut. Koska tietenkään sillä hepulla ei ole kolmatta kappaletta samaa leffaa käsillä. (Olen kuitenkin tyytyväinen, että sain uuden leffan tilalle, eikä kukaan yrittänyt huijata, toisin kuin eräät kenkäkauppiaat vaatemarketilla... mutta ei siitä sen enempää, en halua joutua kiroilemaan)

4. Ruoka

Kiinalainen ruoka on hyvää. Ja sitä saa halvalla ja paljon. Eikä tarvitse syödä samanlaista ruokaa oikeastaan koskaan, jos vaan jaksaa vaivautua kokeilemaan uusia ravintoloita ja eri ruuanlaittotyylejä. Kiinassa on olemassa 8 eri päätyyliä, toiset tulisia, jotkut mietoja ja jotkut jotain muuta tai siltä väliltä. (Uskokaa vaan, en jaksa nyt ruveta nimeämään niitä ja selittämään sen paremmin...)

Ainoa huono puoli, jonka olen huomannut on hillitön öljyn käyttö. Lähes kaikki ruuat melkein lilluvat öljyssä. Onneksi täällä sentään käytetään kasvisöljyjä, ehkä en saa sydänkohtausta ihan kohta. (Ja onneksi opimme juuri kiinan tunnilla miten sanotaan valtimonkovetustauti [动脉硬化], korkea verenpaine [高血压] sekä sydäntauti [心脏病], nyt voin huoletta odottaa rasvan kertymistä verisuonien seinämiin!) Kiihdyttääkseni aineenvaihduntaani (hah, taas sana, jonka satun tietämään kiinaksi! kylläpä meidän kirjoissa opetetaankin hyödyllisiä sanoja, tuohan on 新陈代谢!) olen siis alkanut käymään salilla ja paino onkin pysynyt ihan hyvin kurissa.

Kuitenkin viime aikoina on tullut ikävä suomalaista ruokaa... tai ainakin joitain suomalaisista kaupoista saatavia elintarvikkeita. Kuten gluteenitonta leipää. Sitä ei meinaan täältä löydy mistään. Tai se on ainakin piilottanut itsensä erittäin hyvin. Pitänee lomalla kyllästyttää itsensä siihen niin että pärjää loppuajan täällä.

En tässä viitsi ruveta kuvailemaan erinäisiä "herkkuja", joihin täällä törmää, sillä jotkut lukijat saattavat syödä samanaikaisesti, enkä halua aiheuttaa pahoinvointia. Sanonpahan vaan "lehmän vatsalaukku", "koira hotpot", "kananjalat", "silkkimadon toukat" ja "pässin kivekset". Hah, en sanonut etten nimeäisi niitä! (Ainoa noista, jota olen itse maistanut, on lehmän vatsalaukku, muihin en ole koskenut)

5. Opiskelu

Ehkä joku fiksuimmista lukijoista on saattanut havaita kirjoituksessani pientä kritiikinpoikasta opiskelemaamme sanastoa kohtaan. Ja jos ei, niin ei huolta, selitän ihan juuri kohta mitä tarkoitan. Suurin osa käyttämästämme materiaalista on joko ihan käyttökelpoista tai mielenkiintoista, mutta joskus olen uusia sanoja päntätessäni halunnut äkkiä huutaa "miksi minun pitää tietää miten 'ydinkärki' tai 'kamelin kello' tai 'pornografia' tai 'autiosaari' sanotaan! Argh!" No, pakko myöntää että tuosta saisi kyllä aika mielenkiintoisen lauseen väännettyä...

Eli kilpailun paikka kaikille kiinaa osaaville lukijoille! Laita nuo sanat yhteen tai kahteen lauseeseen, hauskin voittaa! (tässä merkit; ydinkärki: 核弹头，kamelin kello: 驼铃，pornografia: 黄 ja autiosaari: 荒岛) Aikaa osallistumiseen on ikuisuus, eikä palkinnoksi saa mitään.

Mutta nyt takaisin asiaan. Täällä opiskelun tahti ja tyyli on melko erilainen kuin Suomessa, mutta olen tavallaan ollut ihan tyytyväinen. Opetusmetodit ovat myös jotain ihan muuta, ei puhettakaan siitä että voisi olla tekemättä läksyjä. Tai no, kyllä niitä voi yrittää lykätä hieman, mutta jos ne jättää kokonaan tekemättä, "vähennetään pisteitä".

Aivan oikein, täällä lasketaan pisteitä. Tunnilla osallistuminen ja kotitehtävät, esseet ja kokeet muodostavat omat osionsa kokonaispistemäärästä. Esimerkiksi, jos myöhästyy yli 5 minuuttia, vähennetään 0,5 pistettä, jos on ilman lupaa pois, otetaan 1 piste... jne. Tämä on mielestäni aika aivoton systeemi ja täysin lastentarhameininkiä. Mutta minkäs teet.

Hyvä puoli tässä pilkunviilaamisessa on se, että on oikeasti pakko opiskella. Jokaviikkoiset pistarit pakottavat kirjottamaan merkkejä ainakin sen verran että ne pysyvät päivän verran mielessä, kunnes taas uusi satsi harakanvarpaita korvaa niiden viemän tilan lähimuistissa seuraavana aamuna. Olen myös iloinen siitä, että saan opiskella vain kiinaa. En todellakaan haluaisi lukea antropologiaa, uskontotiedettä, ruotsia ja kiinan ulkopolitiikkaa samaan aikaan, niin kuin Helsingissä. Ei ihme, että vaihto on oikeastaan pakollinen, ei Suomessa ehdi oppia kiinaa kaikelta muulta krääsältä, joka on kuitenkin pakko tunkea tutkintoon.

Opettajat ovat myös todella mukavia, ainoa jota en fanita on puhutun kiinan opettaja, joka on käsittääkseni vasta valmistunut eikä tunnu oikein hanskaavan hommaansa kunnolla. Siis ihan oikeasti, välillä hän ei ymmärrä mitä sanomme! Monet kerrat joku oppilaista on yrittänyt kysyä jotain, eikä hän vaan tajua mistä on kyse. Muuten hän on kyllä herttainen ja mukava. Lemppariopettajani ovat kirjallisen kiinan ja kulttuurin opet, he ovat aivan ihania ja hyviä opettajia. Ääntämiskurssin opettaja saa miinuspisteitä siitä, että hän toistaa jatkuvasti sanaa "oppilaat"(同学们). "Ymmärtävätkö oppilaat?", "Oppilaat, meillä Kiinassa.....", "Oppilaat, avatkaa kirja sivulta n..." Joko ärsyttää? Koitapa kuunnella tuota lähes kaksi tuntia... Mutta muuten hän on ihan hyvä opettaja. Ja se kurssi oli kaikkein helpoin ja aivottomin, millä olen ehkä koskaan ollut... Ehkä nämä asiat neutralisoivat toisensa. (hei, neutralisoida on kiinaksi 中和, onpa hienoa että olen oppinut sen!)

6. Ilma

Pekingin ilmanlaatu on ollut otsikoissa melko useasti. Kaikkihan tietävät, että täällä ei hengitetä ilmaa, vaan jätemyrkkysaastepakokaasua, joka jollain ihmeen tavalla leijuu ilmassa, vaikka sen kaiken järjen mukaan pitäisi pudota maahan, koska se vaikuttaa tiiviiltä materialta. Kyllähän päästöjä yritetään rajoittaa ja ilmaa saada kirkkaammaksi elokuussa koittavia maskottijuhlia varten, mutta turhalta nuo ponnistelut ovat vaikuttaneet.

Viime viikolla päästiin ennätykselliseen 421 API:n lukemiin (API: average pollution index eli keskimääräinen saastepitoisuus). Tämä tarkoittaa sitä, että saastemittari oli lähes katossa (500 on kai maksimi) ja ihmisten olisi ollut paras pysytellä sisätiloissa. On täällä kyllä ollut päiviä, jolloin taivas on ollut kauniin sininen ja kirkas, mutta ei tätä voi millään verrata Suomeen.

Jotain kertoo myös se, että jokin aika sitten sairastamani flunssa kyllä meni ohi, mutta yskä on jatkunut vieläkin, melko laimeana tosin. Olen päättänyt hyväksyä asian normaaliin terveydentilaan kuuluvaksi ja jatkan siitä huolimatta.

Loppujen lopuksi voisi sanoa, että lähes kaikessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Kaikki riippuu siitä, mihin haluaa kiinnittää huomiota. Jos haluaa sanoa, että Kiinassa on ihan kamalaa, voi sille löytää helposti perusteita. Toisaalta, on täällä niitä hyviä puoliakin ja minulle tulee niitä kyllä ikävä kun täältä kotiudun. Kaikki on asenteesta kiinni, ei siitä missä on.

Tässä kaikki Kiinan kauniit ja kamalat tällä kertaa, jatkan taas kun uutta draamaa ilmestyy näköpiiriin. Nyt siirryn takaisin lukemaan huomista puhekurssin koetta varten, se on tämän lukukauden viimeinen koe. Kohta koittaa vapaus ja väliaikainen paluu kotimaahan, odotan jo innolla kaalikääryleiden eksoottista tuoksua ja siistejä vessoja ja suihkuja joihin ei tarvitse suihkusandaaleja!