Joulu, kiertoteitä ja pieni ruskea vihko

Ihan ensimmäiseksi pitää sanoa, että Sveitsi on ehkä paras paikka ikinä. Tai ainakin Zürichin lentokenttä. Tai siis jos tarkkoja ollaan, niin parasta Zürichin lentokentässä on ihanat ihmiset ja parhaat lentokenttä-tädit. (Miinusta tulee ilmaisen wi-fin puuttumisesta) Selitän syyn ihan kohta, mutta ensin pieni yhteenveto siitä, mitä viime postauksen jälkeen on tapahtunut.

Kävimme Kain kanssa Suomessa viettämässä joulua ja hakemassa minulle Z-viisumin. Kaksi viikkoa meni nopeasti, näimme tuttuja ja sukulaisia. Ja paljon lunta ja pimeyttä. Kaitsu sai koristella joulukuusta, avata paketteja ja syödä suomalaisia jouluruokia.

Nyt onkin sitten yhtäkkiä mennyt jo kuukausi taas täällä Pekingissä ollessa.

Tänne takaisin pääseminen oli pienen seikkailun takana. Ensin olimme Helsinki-Vantaalla hotellissa yötä, mikä oli tosi hyvä idea. Ei tarvinnut lähteä kamalan aikaisin mistään mihinkään, vaan sai käydä aamupalalla ihan rauhassa ja sitten köpötellä chek-iniin. Tai siis niin sen olisi pitänyt mennä. Kun olin hakenut matkalaukun huoneesta ja menimme liukuportaat ylös lähtöhalliin, siellä vallitsi aivan hirveä kaaos. Jotkut tietokonesysteemit olivat kaatuneet ja kaikki oli myöhässä. Minun lento myöhästyi 2 ja puoli tuntia, jonka takia en ehtinyt jatkolennolle.

Siispä "sain" olla yhden yön Sveitsissä. Onneksi Zürichin lentokentän kaikki tyypit olivat aivan mahtavia. Transit deskillä sain lappusen hotellia varten ja matkatavaroita hakiessa (ne olivat jossain omilla teillään koko päivän) kaikki meni ihan mukavasti. Paras täti oli sitten ticket centerissä, hän järjesti minulle jatkolennon ja oli vaan niin mukava, että olisin lähtiessä halunnut halata rutistaa!

Mutta se lentohan ei muuten mennyt suoraan Zürichistä Pekingiin, vaan sain vielä tehdä pienen koukauksen Berliiniin. Siellä sitten koitin kuluttaa seitsemisen tuntia... Jos joku on Tegelillä odottanut edes jonkun aikaa, tietää että se on ehkä yksi maailman tylsimmistä kentistä, eli helppoa se ei ollut!

Mutta siinä portille menoa odotellessa huomasin melko hassun parivaljakon. Keski-ikäinen saksalainen mies odotteli selvästi Kiinan maaseudulta olevan vanhemman miehen kanssa. Heidän kommunikaationsa ei oikein pelannut, ja pohdin mikä heidän tarinansa on. No sehän selvisi, kun kyseinen saksalaisherra pyysi minua saattamaan tuon kiinalaisen maajussin eli appiukkonsa koneeseen. Kun menimme turvatarkastukseen, jouduin tulkkaamaan ja selittämään miksi vyö piti ottaa pois ja vesipullo tyhjentää... Virkailijoilla oli hauskaa, kun huomasivat, että olen suomalainen ja puhun kiinaa. Sen verran ymmärsin saksaa ja kontekstia, että olisivat iloisia, jos minunlaisia matkustajia olisi enemmän avustamassa. Päästiin kuitenkin ihan hyvin maajussin kanssa koneeseen ja lopulta Pekingiin. Aika raskas reissu oli, kun kaiken päätteeksi vieressä istui uhmaikäinen lapsi, joka ei halunnut nukkua...

Uusivuosi meni torkkuessa ja eka päivä oltiin sukulaisten luona. Ja nämä sukulaiset ovat paljon mukavampia kuin toiset kiinalaiset sukulaiset! Käytiin syömässä, juotiin hiukan Baileysiä ja viskiä ja sitten mentiin yhden tädin luo juttelemaan koko loppupäiväksi.

Uuden vuoden loman jälkeen olikin sitten vuorossa 8 päivän työputki. En vieläkään ymmärrä, miksi on väkisin pakko vaihdella näitä vapaita... Minulle olisi riittänyt yksi päivä lomaa ja normaali viikonloppu omalla paikallaan. Kiinalaisen uuden vuoden loma on yhtä lailla hölmö, ensin ollaan 7 päivää vapaalla ja sitten 7 päivää töissä. Tänään ja huomenna olen puoli päivää töissä ja perjantaina taidan mennä hiukan myöhemmin töihin, koska viime viikonloppuna ja tulevana torstaina olen toimistoajan ulkopuolella "töissä". Eli järjestän jotain toimintaa tai juhlia tai luentoja ja sitten saan vaihdettua nuo tunnit takaisin.

Pääsemme muuttamaan uuteen asuntoon maaliskuun alussa, koska nykyisen asukkaan uuden asunnon nykyinen asukas muuttaa vasta silloin. Saammepahan pakata tavarat rauhassa ja kiireettä. Olemme jo tilanneet 15 pahvilaatikkoa, kuusi rullaa kuplamuovia ja monta rullaa teippiä... Pakkaamme kaiken itse, että tavarat pysyvät hieman varmemmin ehjinä perille asti. Vaikka tuota välimatkaa ei ole kuin muutama kilometri, niin ei voi olla liian varovainen, kun käytetään muuttofirmaa.

Sen verran vielä byrokratiasta, että sain työluvan pari viikkoa sitten ja tänään sain asumisluvan. Eli olen nyt täysin laillisesti Kiinassa töissä ja asustelemassa! Kunhan ollaan muutettu, pitää vielä ilmoittaa sinne yhteen virastoon ja käydä taas kerran poliisilaitoksella. Mutta sitten pitäisi olla jonkin aikaa taukoa virastoista ja paperisodasta.

Nyt jatkan vapaasta iltapäivästä nauttimista!