Olimme eräänä sunnuntaina etsimässä minulle talvikenkiä, koska edelliset alkoivat olla kärjistään täysin räjähtäneet. Kun olimme löytäneet uudet jalkapukimet, päätimme vielä mennä Zhangzizhonglulla sijaitsevaan Qing-dynastian aikaiseen pihapiiriin ihmettelemään kaiken sen upean loiston rappeutumista.
Olin halunnut aiemminkin mennä katsastamaan tuota sisäpihaa, mutta massiivisen portin ja vartijoiden yhdistelmä aina vaikutti hieman uhkaavalta. Siksi olin tyytynyt aina vain kurkkimaan hieman portista sisään matkalla Yugong Yishaniin. Tällä kertaa kuitenkin vain köpöttelimme sisään vartijoista välittämättä.
Nuo vanhat goottilaistyyliset rakennukset vaikuttavat hieman vierailta Pekingin muuhun arkkitehtuuriin verrattaessa. On kuin pala vanhaa Eurooppaa olisi eksynyt jotenkin perinteisen kiinalaisen portin sisälle. Ja sen jälkeen jätetty lahoamaan. Kävelimme alueen ympäri ja nautimme ihanasta rauhallisesta ympäristöstä ja kauniista näkymistä. Tuossa rapistuneessa tilassaankin kaikki näytti hieman surullisella tavalla hienolta.
Kun olimme lähdössä pois, Kai kysyi ehkä vain osaksi tosissaan haluaisinko asua täällä. Nauroin ja sanoin "no en todellakaan, en ikinä!" Lähinnä ajattelin juuri kaiken huonoa kuntoa ja kuinka kalliita asunnot tuolla paikalla varmasti ovat. Mutta pieni ääni jossain pään sisällä huusi "tottakai, voisin muuttaa tänne heti!" Joten kun pääsimme ulos portista ja tien yli, ohitimme erään asunnonvälitystoimiston ja päätimme kysäistä, olisiko tuolla pihalla yhtään vapaata asuntoa. Ja olihan siellä! Kolmio! Aika kallis sellainen, mutta kuitenkin suurinpiirtein budjettiin sopiva!
Siitähän se innostus, odotus, lievä turhautuminen ja ilo sitten alkoi. Pääsimme seuraavalla viikolla katsomaan asuntoa, ja edeltävät päivät olivat kyllä verrattavissa muurahaispesän päällä istumiseen. Mietin kuinka pettynyt olisin, jos asunto olisi ihan hirveässä kunnossa. Tai sitten jos se olisi aivan ihana emmekä saisikaan sitä. Tai jos se olisi ihana, saisimme sen ja sitten ei olisikaan varaa yhtään mihinkään. Melkoista pään sisäistä turbulenssia siis.
Kun menimme katsomaan asuntoa, olin heti täysin myyty. Eihän se mikään luksusasunto ole, piha ja rakennus ovat suomalaiseen silmään aika retuperällä, mutta minusta kaikki on juuri sellaista kuin kiinalaisessa kotipihassa pitäisi olla. Ja asunnon pohjakaava on neuvostoliittolaiseen tyyliin suunniteltu, eli toimivampi kuin tavalliset kiinalaiset. Harmillisesti asunnon suunnitteluvaiheessa (1956-7) siitä oli päätetty poistaa parvekkeet. (Onneksi katto on yleistä aluetta, ehkä sinne uskaltaa viedä jopa pyykkejä kuivumaan. Ehkä talon sedät ja tädit eivät näpistä meikäläisten vaatteita tai muita tavaroita.)
Aloitimme jo ennen asunnon näkemistä operaation nimeltä "ei-tämä-niin-hyvä-ole-emme-maksa-näin-paljon-vuokraa-kun-ei-täällä-edes-ole-mitään-huonekaluja-meillähän-ei-ole-kiire"eli lyhyesti sanottuna hinnasta neuvottelun. Siihen kuului mm. pokerinaaman ylläpito asunnossa käydessä (eli täydellisen välinpitämättömyyden esittäminen), valittaminen kaikesta mahdollisesta, kahden muun asunnon katsominen, välityspalkkion tinkaaminen alaspäin, rahatilanteeseen vetoaminen ja viivyttely. Tämä kaikki siksi, että emme halunneet maksaa täyttä yhden kuukauden vuokraa välittäjälle emmekä ihan niin paljon vuokraa. Viivyttely ja totaalinen rauhallisuus saivat välittäjän lievään paniikkiin, joka toimi pelkästään meidän eduksemme.
Viime sunnuntaina sitten tapasimme vuokranantajan ja kirjoitimme kahden vuoden sopimuksen. Saimme vielä yhden pienen erävoiton, kun vuokranantaja suostui siihen, että maksamme vuokran aina kahden kuun välein. Pientä epäilystä oli hänen suunnaltaan aiheuttanut se, että olemmeko oikeasti naimisissa (vuokranantajaa oli huijattu tässä aikaisemmin) sekä Kaitsun ammatinvalinta. Näistä selvittiin todistukset näyttämällä ja myös sillä, että Kaitsu on ihan aito pekingiläinen. Emme vielä tiedä tarkkaa muuttopäivää, sillä nykyinen vuokralainen on raskaana ja haluaa hieman aikaa etsiä uutta asuntoa. Mutta joko helmikuussa tai maaliskuussa viimeistään pääsemme muuttamaan.
Tässä vielä kuva tulevasta kotiportista. Lisää kuvia tulee sitten muuton jälkeen.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti