Kiinalainen kellokortti

Eilen oli hauska päivä töissä. Tai siis osa päivästä oli hauska ja jännä, muuten oli aika väsynyttä menoa edellisen illan hauskanpidon jäljiltä.

Mutta asiaan! Eilen meille alettiin asentamaan sellaista ohjelmaa ja laitetta, joka tallentaa kaikkien työntekijöiden työajan tullessa ja mennessä. Ja se myös toimii tavallaan turvajärjestelmänä ja avaa oven.  Eli kun apparaatti on asennettu, meidän ei enää tarvitse odotella sellaisen ihmisen saapumista töihin, jolla on avain. Ja siis sitä tapahtuu aika usein. Tänäänkin aamulla odotettiin lähemmäs puoli tuntia, että pomo tuli avaamaan oven. Nolointa oli, että ensimmäisenä paikalle oli tullut kaksi meidän opiskelijaamme, jotka työkaverien piti viedä tutustumaan harjoittelupaikkoihinsa. Välillä tuntuu, ettei täällä kenelläkään ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä täsmällisyys tarkoittaa...

Ja sitten takaisin asiaan! En tiedä, onko Suomessa missään normaalissa yrityksessä käytössä samanlaista laitetta, mutta ainakin täällä meidän toimistorakennuksessa näitä on aika monessa. Juttu on siinä, että se ei ole mikään kortilla toimiva laite, vaan sillä luetaan sormenjäljet! Tästä lähtien voin siis joka aamu leikkiä huippusalaisen tutkimuslaitoksen hullua tiedemiestä tai vaihtoehtoisesti sellaiseen soluttautuvaa salaista agenttia. Taidan ladata jostain Mission Impossible tunnussävelen puhelimeen ja soittaa sitä aina kun laitan sormeni skannattavaksi. Ja katsella epäilyttävästi ympärilleni kun näpyttelen salasanaani. Voi sitä jännän määrää! Oma jännä puolensa on myös se, että nyt tuntuu siltä, että olen ihan oikeasti töissä. Olen osa systeemiä. Vielä on paperisotaa jäljellä, mutta jopa työsopimus on jo oikeastaan kirjoitettu. Ja nyt on sormenjäljetkin tallennettu!

Normaali elämä on ollut ihan normaalia. Välillä töissä on tosi mukavaa, kun saan jutella uusien tulokkaiden kanssa. Ja välillä on tosi ärsyttävää, kun jotkut työkaverit ei ymmärrä yhtään minkälaista imagoa me halutaan luoda meidän yritykselle ja millainen tyyli on sopiva länsimaalaisten ihmisten kanssa kommunikoidessa. Muutama ihminen Shanghain toimistosta vaikuttaa oikeasti täysin sopimattomilta tekemään asiakaspalvelua... Mutta muutamat täällä ovat tosi mahtavia ja mukavia. Eli kaikessa on sellainen kiva balanssi. Ei liian mukavaa eikä liian kamalaa.

Huomenna illalla pitäisi mennä karaokeen meidän opiskelijoiden kanssa. Toivottavasti tulee hauska ilta eikä sada ainakaan kauheasti lunta, vaikka niin on kuulemma luvattu. Nyt kaiken lisäksi vähän vaikuttaa siltä, että pieni flunssa on iskemässä päälle, toivottavasti huomenna ei ole hirveä olo. Päivällä pitäisi sitäpaitsi mennä katsomaan josko jostain löytyisi mekko itsenäisyyspäivän vastaanotolle... Taidan tällä kertaa hankkia ihan jonkun normaalin hameen enkä mitään kiinalaistyylistä. Vaikka tässä olisi vielä aikaa, niin en taida alkaa teettämään mitään, menee liian kalliiksi. Eihän ne mitkään Linnan juhlat ole :)