Ohessa kuva pöydän antimista sekä ruokaseurueesta. (Eli siis vasemmalta lukien Minna, minä ja oikealla Sonja)
Söimme erilaisia susheja, salaattia, keittoa ja vaikka mitä. Pullollinen punkkua huuhtoi ruuat alas. Koko satsi kustansi noin kymmenen euroa per lärvi. Kalleita oli punkku, joka maksoi yli kolmetoista euroa. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää, harmitti tulla täyteen kun ei sitten enää jaksanut syödä lisää.Ruokailun jälkeen kävimme hieman shoppailemassa kadulle levittäytyneellä sekalaisten tavaroiden "marketilla" ja yhdessä pienessä krääsäkaupassa. Sieltä käteen tarttui huopa, uusi villapaita, hajuvettä ja kaikenlaisia kasvonaamioita ja tämä:
Hello Kitty -lämminvesipullo! Nyt olen aina söpösti lämmin! Ihquu! Vähänks södee!
No niin, sitten taas asiaan. Eli lauantaina kävimme Sonjan kanssa kuntosalilla. Kyllä, minä olen nyt kuntosalin jäsen seuraavat kuusi kuukautta. (Ei tämä ole vitsi, älkää nyt naurako siellä hei!) Paikat on tosi kipeenä nyt, portaita on hauska kiivetä ja sellasta.
Lauantai-illalla lähdimme muutaman luokkakaverin kanssa opiskelijabileisiin, joissa oli ihan liikaa ihmisiä. Tunnen syvää myötätuntoa jokaista sardiinia kohtaan tästä lähtien. I feel your pain, my brothers! Ilta oli hyvin tavanomainen, mutta kadotin jossain vaiheessa kaikki ihmiset joiden kanssa olin tullut ja hengasin sitten toisten luokkakavereiden kanssa. Syy yhden kaverin häviämiseen selvisi aamulla kun hän tuli dormin käytävällä vastaan. Hän oli nukahtanut baariin. En tajua miten voi olla mahdollista nukahtaa sellaisessa melussa. Tietysti ei voi sulkea pois mahdollisuutta että alkoholilla saattoi ehkä olla jotain tekemistä asian kanssa...
Tänään siitä huolimatta, että tulin kotiin neljän aikaan ja päähän hieman koski, lähdin urheasti Sonjan ja Minnan kanssa salille. Voitteko kuvitella!? Valitettavasti minulla ei ole valokuvia todisteena, mutta koittakaa nyt vaan uskoa.
Ja sitten päivän kohokohta. Wallace yritti epätoivoisesti saada yhteyttä minuun kun olin autuaan tietämättömänä siitä hikoilemassa salilla. Liittymästäni oli krediitti loppu, enkä ollut vielä ehtinyt lataamaan korttiin lisää rahaa ennen salireissua. Kävimme syömässä lounasta ja sain luurin toimimaan ja soitin hänelle. Kaiken hätäilyn syy oli se että hän halusi lähettää minulle "jotain" ja että minun pitäisi olla dormilla vastaanottamassa tuo salaperäinen "jokin".
No, sain aikani odoteltuani alakerran vahtitädiltä soiton, että minun pitää mennä noutamaan lähetys. Ja siellähän sitten odotti tällainen hervoton kimppu ruusuja ja ihana kortti.
Olen kyllä kukkia saanut aikaisemminkin, mutta en sentään koskaan tällä tavalla :)
Nyt tämä vuorokausi on taas viimeisillä hetkillään, eli pitänee lopettaa tähän. Uusia satuja taas seuraavalla kerralla. You'll never know when!
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti