Uutispuuroa

Ensimmäinen aihe tänään on Laoyen synttärit.

Menin Jinzhouhun viikonlopuksi tapaamaan Wallacea ja teettämään puvun tulevia itsenäisyyspäivän juhlia varten (suurlähettiläs pitää kemut ja tarvitsen jotain kivaa päälle). Sain hankittua liput junaan, jolla matka kesti vain kolme tuntia, jippii! Tämä oli mukava loma koeviikon jälkeen. (Puhekurssin kirjallinen meni muuten tosi hyvin, olin luokan paras, sain 29/30! Varmaan siksi kun Wallace preppasi mua edellisenä iltana... Kiinan kirjallisen kurssin kokeen tulokset saan huomenna, se meni varmaan huonommin.)

Laoye täytti lauantaina 88 vuotta ja olin mukana juhlimassa ja jopa puhuin hieman (sanoin hänelle 福如东海，寿比南山，身体健康，生日快乐! eli suurinpiirtein jotain seuraavaa: Itäisen meren verran onnea, elä pidempään kuin eteläinen vuori, terveyttä ja hyvää syntymäpäivää). Kaikkien mielestä tämä oli hyvin hauskaa. Ehkäpä sen vuoksi kun olen niin suloinen kun yritän kovasti puhua maailman vaikeinta kieltä ;) No mutta, Laoye oli oikein iloisen oloinen ja tykkäsi lahjasta, jonka Wallace väitti minun ihan itse hankkineen... Hän siis osti puolestani lämpimän kerraston, jotta papalle ei tulisi kylmä. Ovat kyllä käytännöllistä porukkaa nämä.

Tässä Wallacen vanhemmat ja Wallacen äidin vanhemmat (eli vasemmalta lukien Shushu, Laoye, Laolao ja Ayi) Laitan flikkeriin lisää kuvia tässä jossain vaiheessa kun ehdin.

Seuraavana aiheenamme on Kiinan mielenkiintoiset työolosuhteet, eli miten maalataan taloa.

Minun oli tarkoitus tuossa taannoin kirjottaa tästä, mutta jostain syystä unohdin. Tänään sama meno jatkui, joten otan asian käsittelyyn. Suomessa taloja maalatessa käytetään käsittääkseni jonkinlaisia telineitä tai jotain vastaavaa. Olin siis hieman hämmästynyt muutamia viikkoja sitten kun näin tämän huoneemme ikkunasta:


Kyllä, siinä roikkuu maalari maalaamassa taloa (ei sentään sinisellä ja punaisella vaan ihan valkoisella). Onneksi tyypillä on sentään kypärä päässä, vaikka en tiedä olisiko siitä kovinkaan suurta iloa jos tipahtaisi, me meinaan asutaan viidennessä kerroksessa. En mielestäni nähnyt heillä oikein minkäänlaisia turvavaljaita, he vaan killuivat tuollaisen viritelmän kanssa. Täällä näköjään riittää että on köysi, jonka päällä on pieni lauta. Siitä vaan sitten ahkerasti sutimaan maalia! (Vinkkinä Isoveljelle, jos meinaatte joskus maalata talonne, ei siihen paljoa vaadita ;)

Eli tällaista täällä tapahtuu. Kävimme muuten Wallacen kanssa viime viikolla suurlähetystössä hakemassa viisumia, kaiken pitäisi olla ihan kunnossa, eli ollaan tulossa sinne! Nyt voisin ottaa vastaan lahjatoiveita, ollaan yritetty miettiä mitä kaikkea tuotaisiin. Jos ette keksi mitään erityistä, niin tuodaan jotain tilpehäärää.

Ja sitten vielä urheilu-uutisia.

Olen suurten vastoinkäymisten tulvasta huolimatta käynyt menestyksekkäästi joogassa ja tänään pilates-tunnilla. Lupaavan alun jälkeenhän sairastuin (kenen mukaan liikunta on muka "terveellistä", pöh!) ja sitten viime viikon keskiviikkona minulta evättiin pääsy salille. En saanut mennä kahdeltatoista edes juoksemaan, koska joillakin oli liikuntatunnit menossa. Uskomatonta, yliopistossa on liikuntatunteja! Ei meillä vaan Suomessa ole :( Olin niin masentunut tästä takapakista, että päätin ottaa päiväunet. No mutta menin torstaina kolumbialaisen ystäväni Nicolaksen kanssa joogaan, se oli hauskaa. Olen kyllä aika jäykkä, mutta toivottavasti notkistun pikkuhiljaa. Tänään jopa jätin lähtemättä luokkakavereiden kanssa syömään, kun halusin mennä pilatekseen. Salilta tullessa hyräilin Eppujen "Urheiluhullua"... No, saa nyt nähdä kuinka kauan tämä innostus kestää ;)

Tässä kaikki tällä kertaa, oikein hyvää illanjatkoa.