Zongzeja ja Chinglishiä sekä muutama raketti

Kävellessäni tänään salille rupesin miettimään mikä tekee Kiinasta minulle niin erikoisen ja samalla aivan ihanan paikan. Syitä on monia ja tässä nyt niistä joitain.

Kevät tuoksuu erilaiselta täällä. Huomasin sen tänään. Se on sellainen tietty lämmin maan tuoksu, johon on sekoittunut saasteiden hajua. Se ei ole mielestäni kuitenkaan mikään kauhean paha haju, vaan jotenkin hassun kotoisen oloinen... Vaikka onkin ihan erilainen kuin Suomessa.

Tuntien jälkeen kävin läheisessä marketissa ostamassa muistiinpanovälineitä, vihkoja ja kyniä ja muuta sellaista pientä. Vihoissa on "suloisia" kuvia ja aivan hulluja lausahduksia. Otteita tänään ostamistani pienistä vihkosista: "Smiling day. I want 100% true heart", "I like 100% fresh milk", "Teezy. Have a nice day. Don't forget me, forever, always.", "Have a nice day. It introduces my friend! My friend is very pure and bright. Also the white egg it had a same smile!" Näitä voi löytää lähes jokaisesta täällä myytävästä vihosta. Normaaleja vihkoja tuntuu olevan vaikea edes löytää. Jokainen niistä yrittää mainostaa olevansa kaikkein mukavin ikinä omistamasi vihko tai tuovansa onnea. Jotkut tyytyvät vain tervehtimään tai toivottamaan hyvää päivää. Kaupan vihkohyllyistä tulee mieleen kenneli tai orpokoti jossa asukit tuijottavat kirkkain silmin ja toiveikkaina ajattelevat "valitse minut, ota minut!".

Lisäys:

Kävin ostamassa taas uuden vihon, jonka lupauksien mukaan "Paperi tekee ekspertin". Eli saatan jättää opiskelut oikean paperin valinnan varaan... Tosin en tiedä voinko luottaa kyseisen vihkon sanomisiin, sillä kannessa lukee "Koska erikoisuus on niin omaksuttu"... tai jotain sinne päin.

Olin siis taas salilla, jonne olikin todella mukava palata pitkittyneen loman jälkeen. Koko sali oli nimittäin remontoitu ihan uuteen uskoon. Tai no, pukuhuoneet ainakin. Salin pohjakaavaa oli myös hieman muutettu pukuhuoneiden laajennuksen myötä hieman sokkeloisemmaksi, mutta olen tyytyväinen uuteen systeemiin. Ja kaikki tämä oli tapahtunut ihan tuosta vaan, kuukaudessa! Valitettavasti aiemmin vaivannut bensankatku iski taas kesken joogatunnin ja vielä voimakkaampana kuin ennen. Onneksi sitä pahinta lemua kesti vain hetken. Oli muuten hassua huomata, että tauon jälkeen venyin mielestäni jopa paremmin kuin ennen taukoa...

Salilta palatessani päätin mennä ostamaan yhden Zongzin, jotta saisin tietää miltä ne maistuvat. Kyseessä on bambunlehtiin kääritty, pyramidin muotoinen kasa tahmeaa riisiä, jossa voi olla sisällä vaikka minkäsorttista täytettä. Kokeilu on osa jatkuvaa projektiani nimeltä "syö kaikkia mahdollisia kiinalaisia juhlapyhiin liittyviä ruokia". (Harmi vaan, että monissa niistä on vehnää, joten ne ovat sopimattomia minulle) Viimeksi edellispäivänä söimme Minnan kanssa Yuanxiao:ita, joita syödään Lyhtyjuhlan aikaan, eli kuukalenterin ensimmäisen kuun 15. päivänä (eli tänä vuonna 21.2.). Zongzeja taas syödään yleensä Lohikäärmevenejuhlan aikaan, kuukalenterin viidennen kuun viidentenä päivänä (8.6.). Olin siis väärään aikaan liikkeellä, mutta voin syödä niitä taas kesällä uudestaan. Maku oli nimittäin sellainen, etten ainakaan samalla täytteellä ota toista kertaa. Söin sellaisen jossa oli kanaa, seuraavaksi taidan pitäytyä lihattomassa, makeassa vaihtoehdossa.

Tänään aamupäivällä huomasin saaneni tekstiviestin uuteen kiinalaiseen kännykkääni. Olen saanut viestejä samasta numerosta aiemminkin, mutta en ole voinut lukea niitä suomalaisella kännylläni, joka ei osaa merkkejä. Nyt pystyin ilokseni tavaamaan viestin sisällön. Siinä sanottiin seuraavanlaista: "Pekingin kaupunkikomitea ja kaupunginhallitus kiittävät, että olette tutustuneet ilotulitteiden ja rakettien turvalliseen käyttöön ja toimineet sen mukaisesti! Kaupunkimme viidennen kehätien sisällä on kuukalenterin 15. päivän jälkeen kiellettyä ampua raketteja." Olkaapa hyvä vain! Kai isoveli valvoessaan huomasi, kuinka silloin uutenavuotena ravintolan ulkopuolella käteeni lykättiin jättimäinen tähtisädetikku enkä silti sytyttänyt kaupunkia tuleen tai tökännyt ketään silmään. Ja toivottavasti rakettien ampuminen jo kohta loppuu, ei niitäkään jaksa ikuisesti katsella eikä varsinkaan kuunnella.

Tällaista tällä kertaa. Kiina jaksaa aina yllättää ja viihdyttää.