Tänään vihaan Kiinaa (huomenna taas ehkä rakastan)

Niin, joskus tulee näitä päiviä...

Päiviä, jolloin unohtaa kuinka juuri muutama päivä sitten oli niin iloinen ja onnellinen siitä, että saa olla täällä opiskelemassa.

Päiviä, joina palauttaisi yliopistolta saadun matkastipendin ihan vaan siitä hyvästä, että pääsisi pois.

Päiviä, jolloin mikään ei toimi ja haluaisi heittää tietokoneen/kahvikupin/puhelimen päin seinää. (Jota ei kuitenkaan tee, sillä tietokone on kallis, kahvikuppi tärkeä ja puhelin muuten vaan hyödyllinen)

Ei täällä nyt mitään vakavaa ole sattunut, on vaan hieman rasittavaa. Kiinan kirjallisella tunnilla tuli ihan hulluna läksyä ja hieman ärsyttää se opettajakin... Mutta ei varmaan voi mitään.

Ja lisäksi on hieman tullut ikävä asumista huoneistossa, jonka suihkussa ei tule vastaan rottia, joiden lattioilla ei juokse torakoita, jonka vessat eivät haise hirveälle, joiden ikkunat on eristetty ja jossa on oma keittiö. (No, tuossa nyt oli hieman liioittelua, torakat meinaan ovat vielä kai talvilevolla ja palannevat vasta kun taas lämpenee. Ja rotan olen nähnyt suihkussa vain kerran.)

No, ehkä siirryn valituksesta muihin aiheisiin. Eli uusiin harrasteisiin, ja vielä kulttuurisiin sellaisiin!

Kävin ostamassa mustetta, paperia ja muutaman siveltimen lisää. Eli olen ajatellut ruveta töhertelemään taas jotain kalligrafiaan viittaavaa. Kuulin, että täällä olisi alkamassa kalligrafiakurssi, pitää vaan ottaa selvää milloin, missä ja mitä maksaa.

Sunnuntaina kävimme Minnan kanssa Taiji-tunnilla. Ajattelin alkaa käymään siellä kerran viikossa. Oli ihan hauskaa ja opettaja oli mukava. Oli vain hieman vaikeaa yrittää seurata opea, sillä kun keskittyi tarkkailemaan mitä käsillä tehdään, unohtuivat jalat tai toisinpäin. Mutta ei kai ihan huonosti mennyt ensikertalaiseksi.

Ja ei siinä vielä kaikki! Ostin myös Xun:in, sellaisen savesta tehdyn päärynän muotoisen huilun. Olen nyt kiusannut naapureita, Minnaa, äitiä ja Kallea (kahta viimeistä Skypen välityksellä). On se kyllä aika hankala vehje soittaa, mutta siinä on hyvin kaunis ääni. Jostain syystä korkeiden äänien soittaminen on vaikeampaa kuin matalien.

Musiikista puheen ollen, en muista kirjoitinko aikasemmin siitä miten aina joskus iltaisin kampuksella alkaa ihme mölinä (tai siis musiikiksi joku varmaan sitä kutsuu). Koitin joskus paikallistaa äänen lähdettä, joka varmistui korkeiden pylväiden päässä oleviksi kaiuttimiksi. Kävellessäni järven rannalla möykkä alkoi taas (ensin puheena, sitten klassisena musiikkina). Nyt äänen lähde olikin lähempänä maata, nimittäin omituiset pienet pömpelit, joita oli rannalla muutaman kymmenen metrin välein. En vaan osaa selittää, miksi ihmeessä joku on ne päättänyt sinne asentaa. Ohessa kuva mölymasiinasta.


Tässä kaikki tällä kertaa, lukekaa toistekin!

P.S. Olen vihdoinkin saanut laitettua Flickriin uusia kuvia. Ne ovat aivan totaalisessa kaaoksessa, sillä jostain syystä ne eivät meinanneet latautua sinne (taas yksi syy olla iloinen) ja jouduin latailemaan niitä eri päivinä.