Ajatuksia kesäyönä

Viime kuukausien aikana on taas ehtinyt tapahtua niin paljon kaikkea, etten ole jaksanut ja ehtinyt kirjoitella.

Olimme siis Puolustusvoimain lippujuhlassa suurlähettilään residenssillä. Siitä ei kuitenkaan ole kovinkaan paljon kertomista, vastaanotolla ei tapahtunut oikeastaan mitään. Söimme suomalaista ruokaa, joimme ja juttelimme ja menimme jatkoille. Siinä se.

Sitten oli kokeet, joiden tuloksia en vieläkään tiedä, koska ensin pitäisi hoitaa kaikenlaisia byrokraattisia juttuja, joita en kuitenkaan voi tehdä kun vasta ennen kuin olen valmis lähtemään pois.

Ja lähteminen on alkanut tavallaan kauhistuttamaan koko ajan enemmän, sen ajatteleminen ahdistaa aina välillä. Minulla on nyt varattuna asunto Helsingistä ja odotan kyllä harjoittelua Konfutse-instituutissa, mutta toisaalta taas yksi muutos elämässä hiukan pelottaa.

Viimeiset pari viikkoa menivät nopeasti, kun perhe ja sukulaisia oli käymässä. Ja seuraavat viikot pitäisi käyttää tehokkaasti kirjastossa graduaineistoa keräten. Mutta jotenkin senkin ajatteleminen hiukan ahdistaa, en tiedä miksi... Tavallaan haluaisin vain nopeasti pois täältä, repäistä lähdön laastarin yhdellä kiskaisulla. Ja tavallaan haluaisin vain jäädä tänne. En tiedä mitä täällä tekisin, mutta ero tietyistä ihmisistä tekee kipeää...

Tuntuu kuin olisin taas kahden maailman välillä, jossa kukaan muu ei ole samaan aikaan. En ole vielä perillä, en ole vielä lähtenyt... Sama olo oli tänne tuloa suunnitellessa ja siihen valmistuessa. Elämä ei lopu kokonaan, mutta osa siitä ei jatku enää samanlaisena. Koskaan. Ja mistään tulevasta ei ole kunnon kuvaa, siitä ei saa kiinni ja sitä ei voi hahmottaa.

En taida nyt kirjoittaa enempää, näiden asioiden ajatteleminen ja vatvominen masentaa. Koitan muistaa kirjoittaa vielä ennen paluuta, jos on aikaa ja siltä tuntuu. Nyt vain piti saada sanottua jotain...