Odotettu paluu

Olen menossa taas Pekingiin.

Mutta vasta joulukuussa ja vain reiluksi viikoksi. Sain hankittua halvat liput Hulluilta päiviltä ja nyt vain odotan lähtöä. Tai no, onhan tässä muutakin tekemistä ja elämää, mutta matkakuume on jo melko korkeissa lukemissa.

Pelkään vain, että mikään ei ole niin kuin viime kerralla. Ei tietenkään ole, ei se ole mahdollista. Mutta on ihanaa ajatella, että melko pian jo näen ystäviä ja tuttuja paikkoja. Eikä tällä kertaa ole stressiä mistään, tämä tulee olemaan pelkkä lomamatka.

Talvella Peking on kyllä aika ankea, siellä ei ole kovinkaan paljon nähtävää. Mutta kun elokuussa katsoin telkkarista dokumenttia, joka oli kuvattu suurimmaksi osaksi juuri talvella, iski aivan hirveä ikävä. Istuin sohvalla ja itkin. Muistin sen tuoksun, tuulenpuuskat ja muutaman pakkasasteen. Ja sitä tuli ikävä, juuri se oli se minun oma Peking, ei kaikkien muiden turistien...

Kerron taas sitten lisää kun pääsen sinne tai muuta asiaan liittyvää tapahtuu.

Peking, tulen niin pian kuin pääsen!