Ja mitä sitten tapahtui

No niin, jo melkein viikko on vierähtänyt täällä. Aika on mennyt aivan liian nopeasti. Onneksi on vielä jonkin aikaa jäljellä.

Eli, maanantaina en mennytkään sen räätälin luo, vaan vain soitin hänelle ja sovin meneväni tiistaina. Maanantai-päivä siis meni istuessa Lushissa, jossa tapasin tällä hetkellä Beidassa opiskelevan Jaanan. Siellä nähtiin myös Minnan ja Tanjan kanssa, ja menimme ihanaan vakio sushi- paikkaamme Isshiniin. Ja kyllä oli yhtä hyvää kuin ennen.

Sushien jälkeen menin Beidahan tapaamaan Mainulia, Bangladeshilaista tohtoriopiskelijaa, joka on ollut Beidassa jo neljä vuotta. Hän aikoo lähteä tämän vuoden jälkeen jonnekin muualle. Mahtaa olla kova paikka, hän tuntee niin paljon ihmisiä täällä. Mutta piti mainita, että oli aika hurja tunne taas kävellä kampuksella... Oikeastaan mikään ei ollut muuttunut. Paitsi se, että portilla piti näyttää opiskelijakorttia. Minulla ei sitä tietysti ollut mukana, mutta onneksi olin saanut Minnan kortin lainaan. Tai se siis on sellainen pikkuinen punainen vihko, jota sitten vaan vilautin vartijalle. Eikä hän sitä edes halunnut sen kummemmin tarkistaa. Onneksi.

Tapaamisen jälkeen menin hetkeksi istuskelemaan Xiao Yanin kanssa hänen vakiobaariinsa, jossa hän pelasi biljardia ja pöytäjalkapalloa (mikä lienee virallinen nimi...) kavereidensa kanssa. Muutamat heistä jopa muistivat minut ja olivat iloisia kun olin tullut takaisin. Ja ihmettelivät kuinka noin vain pystyn lentelemään edestakaisin.

Tiistaina söin lounasta yhden kaverin kanssa ja menin sitten ottamaan mittoja taiji-pukua varten. Räätäli oli tosi mukavan oloinen ja tunsi opettajani. Mittaamisessa meni vain hetki, ja kuulemma puku valmistuu muutamassa päivässä. Siitä tulee tummansininen. Olin ajatellut tehdä samantien kaksi pukua, mutta sitten ajattelin, ettei siihen nyt ihan vielä ole tarvetta. Ehkä sitten joskus.

Sitten menin taas Beidahan tapaamaan yhtä vanhaa korealaista luokkakaveriani. Menin kahvilaan odottamaan häntä, ja siinä jonossa joku tuli koputtamaan selkääni. No, sehän oli toinen korealainen luokkakaverini. Hän oli juuri menossa syömään, joten sovimme näkevämme hetken päästä ja menin hakemaan kahvia. Kun olin saanut kupposen kuumaa, menin hortoilemaan ympäriinsä etsien istumapaikkaa. Siinä seisoskellessani hölmön näköisenä eräs japanilainen poika tuli eteeni ja katsoi epäuskoisena minua. "你为什么在这儿?" eli "Miksi olet täällä?" kuului hänen kommenttinsa. Ja sehän oli Shuota, jonka olin luullut palanneen Japaniin. Juttelin hänen kanssaan kaikenlaisia kun odotin kaveriani saapuvaksi. Oli mukava nähdä vanhoja tuttuja, vaikka samalla myös hieman haikeaa. Hyviä aikoja, hyviä muistoja...

Ja illalla sitten menimme D-22:seen. Hyvän ystäväni bändi soitti siellä ensimmäisen keikkansa. Valitettavasti bändin oikea rumpali oli jumissa Hong Kongissa, joten heillä oli vararumpali soittamassa. Ihan hyvin meni ottaen huomioon, että hän oli harjoitellut noin kaksi kertaa. Mutta ensin soitti Bian Yuan L.A.B.F. duonsa kanssa. Mahtavia covereita! Ja sitten Bian Yuan soitti yksin ja myös duon toinen osapuoli sooloili hieman. Hän oli aivan mahtava, pitää jostain selvittää hänen nimensä... Oli ihan hillittömän hauska, klassinen D-22-ilta. Kotiin kuitenkin saavuin jo poikkeuksellisen aikaisin, neljältä aamulla.

Keskiviikko menikin sitten rauhallisemmin. Olosuhteiden pakosta :) Tapasin mukavan, suomea opiskelevan pojan, joka on tulossa ensi vuonna Jyväskylään vaihtoon. En kuitenkaan ihan kadulta häntä bongannut, vaan hän on tällä hetkellä Helsingissä opiskelevan "Suvin" kaveri. Olimme jutelleet joskus "Kiina kornerissa" kaikenlaista, ja hän sattui mainitsemaan tämän ystävänsä "Matiaksen", jolla on bändi. Minä sitten tietysti kiinnostuin, koska ajattelin voivani promota heille keikkoja D-22:sessa. No, kun juttelimme Matiaksen kanssa, kävi ilmi, että he ovat jo soittaneet siellä!

Tapasin myös muutaman vanhan luokkakaverin ja oli ihanaa jutella heidän kanssaan. Huomasin kuitenkin kuinka olen jo vieraantunut Beidan elämästä. Niin paljon on jo ehtinyt tapahtua. Enkä oikeastaan kaipaa kokeisiin tai pistareihin lukemista tai tunneilla käyntiä. Suomalainen yliopisto on kuitenkin tavallaan mukavampi...

Illalla sitten menimme Xiao Yanin ystävän joku aika sitten avaamaan baariin. Hän on saksalainen opiskelija, ja muut baarin omistajat ovat myös opiskelijoita. Baari oli ihan mukava ja rauhallinen, mutta sisustukseen olisi voinut panostaa hieman enemmän. Siellä oli ihan hirveästi korealaisia, varmaan siksi, että siellä oli korealainen bändi soittamassa. Ja soittivat kyllä hyvin! Ja lauloivat hienosti. Mutta en jaksanut kuunnella joululauluja kauhean kauaa, joten päätin lähteä takaisin lepäilemään.

Ja nukuin sitten noin 14 tuntia... Nyt kello on jo vaikka mitä, ja pitäisi tästä yrittää lähteä johonkin. Taidan mennä Xidanille ostamaan kengät ja takin. Helmimarketille menen sitten joku toinen päivä. Tänään minun pitäisi ehtiä näkemään myös Alex, mutta hän asuu aivan kaupungin koilislaidassa, ja sinne on hiukan vaivalloista päästä. No, katsotaan mihin aika riittää.

Jatkuu ensi kerralla!