Minun Pekingini

Saavuin eilen Pekingiin. Ja meinasin alkaa itkemään. Siitä ilosta, mikä on olla takaisin täällä. Oli aivan mieletön tunne taas nähdä ystäviä ja vanhoja paikkoja. Ja muutamia uusiakin.

Ja nyt kerron taas sen jutun mitä lentokentällä tapahtui. (Monet siis ovat jo kuulleet tämän, mutta haluan vielä rehvastella hyvällä onnellani.) Eli, olin hieman närkästynyt Finnairille saatuani tekstiviestin, jossa kerrottiin lentoni myöhästyvän puoli tuntia. Miten ne kehtaavat lykätä paluutani niin paljon?! No, menin kentälle ja join kahvit ystäväni kanssa. Sitten pikkuhiljaa menin etsimään lähtöporttia ja jopa löysinkin sen (kiitos paimennuksesta Mikko) Odottelimme siinä hetken ja portilla oleva virkailija tuli luoksemme ja pyysi saada lippuni. Annoin sen hänelle, koska minulla ei ollut vielä paikkaa. Hetken kuluttua hän tuli takaisin ja sanoi että heillä oli hieman joulumieltä ja olen sitten bisnes-luokassa, menkää loungeen odottelemaan. Ja oliko hienoa! Siinä odotellessa sai ottaa viiniä ja kaikkea, koneeseen päästiin jonon ohi. Ja siellä sitten takki laitettiin naulakkoon ja sai kuoharia (en usko, että se olisi ollut oikeasti shamppanjaa, vaikka niin väittivät). Ja ruoka oli mahtavaa, oli alkuruoka, pääruoka ja jälkkäriä. Ja isot istuimet! Ja sain jopa istua ihan yksin. (Siis niin istuimella kuin koko rivissä...)

Eli parempaa alkua ei olisi matkalle voinut toivoa! Paitsi että nyt haluan matkustaa aina bisnes-luokassa...

Ja eilen sitten kentällä oli ihana ystäväni vastassa, menimme hänen kanssaan hotellille. Sitten näin Minnan (jonka kanssa olimme viime vuoden Beidassa) ja vein hänelle Suomen-tuliaiset (ruisleipää, näkkileipää, hapankorppuja ja suklaata). Illalla menimme syömään ja sitten Minnan ja Tanjan kanssa Yu Gong Yi Shaniin, jossa oli yhden leffan esitys. Ja sieltä vielä syömään. Ihanaa kiinalaista ruokaa, jota on ollut ikävä... Nam nam nam.

Nyt olen hotellin kahvilassa, kohta lähdössä vanhoille kulmille Wudaokouhun. Pitää mennä ostoksille ja teettämään se taiji-puku.

Lisää seuraa!