Kalastelua ja Vanha koti eli 老家

No, mihin sitä viime kerralla jäinkään... Niin, taisi olla torstai kun viimeksi kirjoitin.

Menin illalla taas D-22:seen, siellä oli melko sekalainen meno päällä. Ensimmäinen tyttöbändi soitti rock-covereita, toinen oli hevibändi ja viimeinen oli taiwanilaista elektronista musiikkia. Sinänsä oli ihan mielenkiintoinen ilta, meno vain yltyi hieman hälyyttäviin mittoihin yhdessä vaiheessa. Mutta ei siitä sen enempää.

Perjantaina nukuin koko päivän... Nousin vasta neljän aikaan sängystä ja roikuin jonkin aikaa netissä. Sitten lähdimme ensin syömään ja sitten Yu Gong Yi Shaniin Minnan, Tanjan ja Hannan kanssa. Siellä oli muutama bändi ja dokumentti entisestä YGYS:sta. Leikittyämme tarpeeksi valoefektien kanssa lähdimme Sanlitunille Shootersiin. Meno oli aika railakasta, ja eräs Kala sieltä jäi koukkuun. (Siis poika, jonka nimi äännetään kiinaksi aivan samalla tavalla kuin 'kala'...) Tai oikeastaan vaihdoimme numerot ja hän hävisi jossain vaiheessa yhtäkkiä. En häntä kuitenkaan kauaa jaksanut hakea ja kaivata, lopulta menimme syömään meksikolaista ruokaa illan päätteeksi.

Lauantaina sitten menimme Joy Cityyn, yhdeksänkerroksiseen tavaratalokompleksihirviöön. No, ei se nyt oikeasti niin paha ollut. Löysin sieltä jopa palttoon päälle Pekingin kylmyyttä vastaan. Ja siellä kierrellessämme tuo eilisiltainen Kala soitti ja halusi tavata samantien. Oli kyllä mukava nähdä häntä, meillä oli hauskaa. Ja sitten hän jopa lupautui viemään meidät kaikki kotiin autollaan. Illaksi sovimme tapaamisen, mihinkäs muualle kuin D-22:seen. (Pahoittelen jatkuvaa D-22:sesta puhumista, mutta kun siellä vaan tuli käytyä niin usein, että se on kuin oma olohuone... Ja se on muutenkin vaan ehkä paras baari Pekingissä!) Kuuntelimme punkkia muutaman bändin soittamana, sitten osa porukastamme livahti kotiin tai muille pelikentille ja muut meistä jatkoivat iltaa ensin D-22:sessa, sitten Nanluoguxiangilla. Ennen kotiin menoa kävimme vielä syömässä.

Sunnuntaina päätin pakottaa itseni helmimarketille, johon sovin Kalan kanssa "treffit". Kun selitin, mitä halusin hankkia, hän lähes samantien käänsi minut ympäri takaisin ulos ovesta. "Ei me sitten tuonne ainakaan mennä, annas kun vien sinut yhteen hyvään paikkaan!" Ja sitten ajeleskeltiin ympäriinsä kunnes tulimme korumarketille. Siis varmaan kolme-neljäkerroksinen rakennus täynnä koruja ja muuta sellaista. Sieltä sitten ostin pienen läjän kaikenlaisia helmiä. Sitten menimme syömään, hengailemaan Kalan kaverin vaateliikkeessä (myös Kalalla on sellainen pieni miesten vaatteita myyvä putiikki), kahville tyttöjen kanssa... ja siinä se päivä sitten jo hurahtikin.

Maanantaina parveilin myös Kalan kanssa. Kävimme syömässä, hengailimme hänen liikkeessään, haimme teettämäni Taiji-vaatteet (niistä tuli hienot, vaikka räätäli olikin unohtanut, että hänen piti soittaa, kun ne ovat valmiina!) ja sen sellaista. Oli ihan kiva, rauhallinen päivä. Illalla oli hauskaa, kun pelasimme kahdestaan hotellilla juomapelejä. Nauroin maha kippurassa ja kyyneleet silmissä melkein koko ajan. Ja ihan liian pian herätyskello soi taas, vaatien nousemaan sängystä ja pakkaamaan kamat kasaan. Kala vei minut lentokentälle, jossa kahvikupillisen jälkeen jätimme nopeat hyvästit. Muutama päivä ei ole tarpeeksi toisen tuntemiseen, mutta riittävästi siihen, että tietää haluavansa tuntea... Vaikka ihan vaan ystävinä.

Ja nyt olen siis taas Suomessa. Pikaisen kotivisiitin jälkeen tulin tänne Turkuun viettämään joulua. Joten oikein hyvää ja rauhallista joulua sekä onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille blogiini eksyville tai siihen törmääville! (Kannattaa muuten olla varovainen blogeihin törmätessä, osa niistä voi aiheuttaa melkoisia kipuja...)

Seuraavat seikkailut ovat suunnitteilla, Peking kutsuu taas kevään tienoilla. Siihen asti, 再见！